← Blogi· Pedagogiikka
Oivallus, ei tieto — miksi hyvä koulutus näkyy vielä maanantaina
Pelkkä tieto unohtuu nopeasti. Oivallus näkyy siinä, että työ muuttuu.
← Blogi· Pedagogiikka
Pelkkä tieto unohtuu nopeasti. Oivallus näkyy siinä, että työ muuttuu.

Pelkkä tieto unohtuu nopeasti. Oivallus näkyy siinä, että työ muuttuu.
Lähes kaikki kursseilla opetettava tieto löytyy jo netistä. Usein vielä paremmin jäsenneltynä kuin yksikään kouluttaja ehtii sitä kahdessa päivässä selittää.
Jos koulutuksen arvo olisi tiedossa, koulutuksia ei juuri enää tarvittaisi.
Silti jotkut koulutukset muuttavat ihmisten tapaa tehdä työtä vielä kuukausien päästä, ja toiset unohtuvat ennen seuraavaa viikkoa. Ero ei yleensä ole siinä, kuinka paljon asiaa käytiin läpi. Ero on siinä, tapahtuiko osallistujalle jotain vai ei.
Tieto on helppo tunnistaa. Osaat selittää termin, muistat mallin, tiedät mitä Scrum Guidessa lukee.
Oivallus on jotain muuta. Se on se hetki, kun yhtäkkiä näkee oman työnsä eri tavalla.
Esimerkiksi:
“Ei meidän retrospektiivien ongelma ole formaatti. Ongelma on se, ettei kukaan uskalla sanoa ääneen mikä oikeasti jumittaa.”
Tai:
“Me priorisoimme backlogia kuin tehtävälistaa, vaikka meidän pitäisi tehdä päätöksiä epävarmuudessa.”
Silloin koulutus alkaa näkyä työssä.
Tämä ero näkyy armottomasti maanantaina. Jos mikään ei muutu, osallistuja sai ehkä tietoa, mutta ei vielä oivallusta.
Siksi en itse rakenna koulutuksia tiedon siirtämisen ympärille. Tieto on nykyään halpaa. Olennaista on, syntyykö osallistujalle ymmärrys omasta tilanteestaan.
Tähän perustuu myös Training from the Back of the Room -ajattelu ja 4C-malli, joita käytän omissa koulutuksissani.
Connections. Uusi asia pitää saada kiinni johonkin, mikä osallistujalle on jo todellista. Muuten se jää irralliseksi teoriaksi.
Concepts. Vasta tämän jälkeen käsitteet alkavat tarkoittaa jotain. Silloin lyhytkin teoria riittää.
Concrete Practice. Tässä kohtaa tapahtuu yleensä varsinainen oppiminen. Ei kalvojen aikana vaan silloin, kun ihmiset yrittävät soveltaa asiaa omaan työhönsä ja huomaavat missä kohtaa se menee vaikeaksi.
Conclusions. Lopuksi osallistuja sanoittaa itse, mitä oivalsi ja mitä aikoo tehdä toisin. Se tekee ajatuksesta konkreettisen.
Kouluttajan tehtävä ei ole olla huoneen fiksuin ihminen. Ennemmin kyse on siitä, että auttaa ihmisiä näkemään jotain olennaista omasta työstään vähän selkeämmin kuin ennen.
Kun arvioit koulutusta, kannattaa katsoa sisältölistan sijaan jotain muuta: muuttuuko osallistujien tapa tehdä työtä?
Jos koulutuksen jälkeen arki jatkuu täysin samalla tavalla, ei oikeastaan ole väliä kuinka paljon asiaa ehdittiin käsitellä.
Parhaimmillaan hyvä koulutus ei tunnu tiedon vastaanottamiselta vaan siltä, että jokin omassa työssä loksahtaa paikalleen.
Tagit
Satorin koulutuskirje
Ilmaisia oivalluksia suoraan sähköpostiisi.
Samaa hyödyllistä asiaa kuin kursseilla, tiiviissä paketeissa ja heti käytössäsi. Ei spämmiä, helppo perua.
Sama syvyys koko kurssin verran